SATTUMIA JA INTOHIMOA

Daniel Janssonin peliura loppui vuonna 2007, vasta 28-vuotiaana. Kipinä valmentamiseen oli kuitenkin syttynyt jo nuorena. Kouvolasta korisoppinsa saanut ”Danny” kertoo kaupungin tavasta kasvattaa nuoria mukaan valmennukseen jo varhaisesta iästä lähtien.

”Meillä Kouvolassa oli juniorivuosinani tapa, että junioripelaajat käyvät koutsaamassa nuorempia ikäluokkia. Itsekin kävin usein esimerkiksi C-ikäisenä vetämässä treenejä mineille. Joten tiesin jo varhaisessa vaiheessa että koutsaushommat alkavat heti, kun itse pelaamiseen ei enää ole paloa. Onneksi jaksoin kuitenkin pelata 28-vuotiaaksi asti.”

Pelaajauran aikana Danny ehti nähdä useamman maan ammattilaissarjan sekä viettää aikaa Yhdysvaltojen yliopistosarjassa. Kokemukset eri tavoista pelata koripalloa sekä eri maan kulttuureista antoivat hyvät lähdöt valmennukseen.

Valmentajaura alkoi korttitalon sortuessa syliin. Elettiin syksyä 2008 ja juuri peliuransa lopettanut Jansson sai nähdä läheltä Pussihukkien taloudellisen ahdingon. Vielä silloin ammatti koripallovalmentajana näytti kaukaiselta. Sattuma kuitenkin muutti näkymiä. Vanha vantaalainen koripalloseura kaatui ja moni taustoilla ollut henkilö hävisi kuvasta samalla. Oli toimittava nopeasti ja koitettava pelastaa vantaalaisten nuorten koripalloharrastus. 

 ”Mietin itse aikoinaan asiat niin, että hankin jonkin “normaalityön” ja iltaisin valmennan harrastuksena. Sattuman kautta päädyin kuitenkin täysipäiväiseksi koripallon parissa työtä tekeväksi toiminnanjohtajaksi. Uusi junioriseura oli pakko perustaa saman tien, jotta noin 350 junioripelaajaa voisi jatkaa harrastustaan. Saimme PuHu Juniorit ry:n noin 48 tunnin varoajalla perustettua ja rekisteröityä, niin eihän juuri sillä hetkellä toiminnanjohtajaksi oikein kukaan muu olisi ryhtynyt.”

Vaikeasta alusta huolimatta Jansson sai PuHu Juniorit hyvään lentoon. Seura kasvoi ja toiminta kehittyi. Haasteita riitti, kuten kaikissa urheiluseuroissa. Vuonna 2014 Janssonille tarjoutui yllättäen mahdollisuus valmentaa ulkomailla. Entinen pelikaveri ja hyvä ystävä Jan Wieland oli perustanut agentuurin vuonna 2009. Hänen oltua yhteydessä Saksaan sai hän tietoa avoimesta työpaikasta. Yksi Saksan suurista seuroista, Rathiopharm Ulm, etsi itselleen akatemiavalmentajaa. Nopean googletuksen jälkeen selvisi, kuinka suuresta seurasta oli kyse. Eurocup menestyjä, 5 vuotta peräkkäin loppuunmyyty halli, kestomenestyjä Saksassa, Nuorten maajoukkuepelaajia akatemiaikäluokissa, ja niin edelleen. 

Jansson itse sanoo mahdollisuuden yllättäneen hänet täysin:

”Olin toiminut 6 vuotta PuHu Junioreiden toiminnanjohtajana ja valmentajana. Arki oli kiireistä ja haasteita riitti. En todellakaan ollut etsimässä uusia töitä. Jan kysyi minulta keväällä 2014, voiko ehdottaa nimeäni Ulmiin. Tämä tuli itselleni täysin puskista. Vastaukseni oli että ”miksi ei?”.”

CV:n lähettämisen jälkeen Jansson sai vastauksen nopeasti lentolippujen kera. Suurseura haluaisi suomalaisen valmentajan työhaastatteluun. Seuran tarjoama toimenkuva piti sisällään sekä seuran ProB:ssä (Saksan kolmanneksi ylin sarjataso) pelaavan akatemiajoukkueen että seuran A-poikien valmentamisen. Tehty työ PuHu Junioreissa oli iso plussa CV:ssä. Silti saksalaisseuralla oli lukuisia muitakin nimiä ehdokaslistalla. 

”Totta puhuakseni oma profiilini ja työni sekä saavutukset PuHu:ssa istuivat tähän tehtävään varsin hyvin. Ulmille tuli kuitenkin satoja työhakemuksia. Viimeisessä vaiheessa oli tietääkseni mukana myös Bosnian ja Saksan U18 maajoukkueiden päävalmentajat. Silti seuralla oli rohkeus palkata hommaan täysin tuntematon suomalainen, joka sopi heidän mielestään tehtävään parhaiten. Näin ei varmasti käy kovinkaan usein. Olen Ulmille tästä rohkeudesta äärimmäisen kiitollinen.”

Kesällä 2014 päätös lähdöstä konkretisoitui. Ulm tuntui suomalaisvalmentajasta paikalta jolle ei yksinkertaisesti voinut sanoa ei. Vaikka toiminta Ulmin edustusjoukkueessa pyörii reilun 8 miljoonan euron budjetilla, pyörii taustalla normaali, PuHu Junioreita pienempi junioriorganisaatio. Tälle organisaatiolle täysipäiväisen työntekijän palkkaaminen oli iso asia.

Myös Janssonilta ulkomaille lähtö vaati isoja uhrauksia:

”Omalla kohdallani ulkomaille pääsyn vaatimuksena oli se, että suostuin tekemään päätöksen ulkomaille lähdöstä parin viikon varoajalla ja hyväksymään pienemmän palkan kuin mitä Suomessa olin saanut. Siihen kun lisää sen, ettei seuraavasta kaudesta ollut mitään takeita...”.

Tietäen kuinka vaikeaa saavutetuista eduista luopuminen yleisesti on, siirtyminen Saksaan vaati siis rutkasti intohimoa ja heittäytymistä.

OPPIA JA RAKENTEIDEN RAKENTAMISTA

Kuten aiemmin todettua, pääsarjajoukkuetta Ulmissa pyöritettiin isolla rahalla. Junioriorganisaation realiteetit tulivat kuintenkin Janssonille pian selväksi. Valmentajan rooliin akatemiatasolla kuului merkittävä määrä muitakin tehtäviä kuin pelkästään valmennusta. Danny naurahtaa:

” Saksassa juniorivalmentajan tehtäviin kuuluu myös ajaa  pelaajia vierasotteluihin, ladata otteluvideot nettiin, putsata hallin lattia päivittäin sekä alkuun meillä Ulmissa myös pestiin pelipaidat matsien jälkeen valmentajien toimesta. Joskin tästä viimeksi mainitusta protokollasta pääsimme onneksi aika pian eroon saapumiseni jälkeen.”,

Hän kuitenkin toteaa menneensä Saksaan tekemään sitä mitä parhaiten osaa, valmentamaan omalla persoonallaan ja rakentamaan seuralle uutta akateemia-ohjelmaa.

Ensimmäiset vuodet Jansson pyöritti kolmea sarjaa noin 20 pelaajan voimin. Joukkueet löytyivät ProB:stä (3. korkein sarjataso), U19 Bundesliigasta sekä Regional liigasta (Paikallinen aikuisten aluesarja).  Kulttuuria harjoitteluun ja urheilijana elämiseen luotiin ja vuosi vuodelta se tarttui paremmin myös nuorempiin ja nuorempiin pelaajiin. Ensi askeleista asti Ulm pärjäsi hyvin U19 tasolla. Lisäksi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Akatemia joukkue oli tuttu näky pudotuspeleissä. Janssonin rakentama ohjelma sai merkittävän palkinnon keväällä 2017.  Vastoin kaikkia odotuksia, keski-iältään vain hiukan yli 18-vuotias ja ilman ulkomaalaisvahvistuksia pelannut joukkue, voitti Saksan ProB:n mestaruuden. 

Ulmin akatemiasta oli kasvamassa Saksan “kuumin” akatemia. 

”Saimme rekrytoitua yhä parempia pelaajia, ohjelmamme imi mukaan myös kansainvälisiä lupauksia, ja loppujen lopuksi meillä oli käsillä yksi koko Euroopan kovimmista akatemioista.”

Jansson kertaa ja jatkaa,

”Meistä tuli ANGT (U18 Euroliiga) turnauksen vakiokävijä. Ensimmäisellä kaudellamme turnauksessa voitimme vahingossa jopa itse Real Madridin. Ehkäpä se kaikkein selkein viesti siitä, että Ulmista oli tullut Euroopan kovimpia junioriseuroja, oli se kun Ranskan Killian Hayes allekirjoitti sopimuksen kanssamme vuonna 2019. Killian pelasi meillä yhden kauden, nosti osakkeitaan roimasti, ja tuli varatuksi lopulta NBA:han seitsemäntenä varauksena.”

Vuonna 2021 Ulmiin valmistui ”Orange Campus”. Noin 24 miljoonan euron harjoituskeskus, joka ei kalpene vertailussa minkään toisen eurooppalaisen huippuseuran harjoituskeskuksen rinnalla. Näillä puitteilla Ulm pystyy nykyisin kilpailemaan täysin espanjalaisseurojen kanssa Euroopan kovimmista talenteista.

Vuodet junioriakatemiassa olivat täydellinen paikka oppia ja opiskella valmennusta. Valmennettava pelaajamateriaali oli huippuluokkaa. Lisäksi kovana kilpailijana tunnettu Danny asetti riman korkealle myös kilpailullisesti. Ehkä välillä jopa liian korkealle. 

” Valmensin jatkuvasti maajoukkuetason nuoria, ja vaikka itse kilpailijana asetin itselleni aina kovat tulosvaatimukset, niin loppupeleissä ketään ei ihan hirveästi kiinnostanut, vaikka ProB:ssä muutama ottelu kuokkaan tulisikin.”

Välillä mieli oli liikaakin kiinni edellisten otteluiden tuloksissa. Jansson jakaa estoitta kiitosta seurajohdolle saamastaan tuesta. 

” Muistan elävästi kaudella 2015-2016, kuinka Ulmin GM halusi istua alas kanssani kuuden peräkkäisen tappion jälkeen. Kuten normaalisti, Dr. Stoll on hyvin suorapuheinen ja tokaisi kutakuinkin näin: “Annoimme sinulle kasan 18-vuotiaita poikia ja yhden amerikkalaispelaajan. Tarkoituksen ohjelmaassa on opettaa pojat ottamaan vastuuta ja kasvamaan siihen. ProB on miesten ammattilaissarja. Olette hävinneet 6 matsia putkeen, koska nuoret pojat ovat munanneet pari kertaa otteluiden lopun. Mitä ihmettä itse oikein odotit että tässä tulee käymään? Tämä on osa kasvuprosessia ja nimenomaan nämä hetket kuuluvat siihen”. En tiedä voiko valmentaja välttämättä enempää esimieheltään pyytää.”

Lopulta Daniel Jansson toimi akatemiaohjelman valmentajana viiden vuoden ajan. Tuona aikana ohjelma tuotti yli 20 täysipäiväistä ammattipelaajaa Saksan sarjoihin sekä ympäri koripalloilevaa maailmaa. Alkoi tuntua siltä, että oli aika koittaa jotain muuta tehtävää organisaation sisällä. 

”Huomasin, että oma jaksaminen saattaisi olla koetuksella uuden ikäluokan kanssa. Minulla oli seurassa äärimmäisen arvostettu rooli, ja seura halusi antaa minulle mahdollisuuden kokeilla jotain uutta keväällä 2019.”

Lyhyiden neuvottelujen jälkeen Jansson päätyi edustusjoukkueen apuvalmentajaksi. Päävalmentajaksi seura oli palkannut uuden tulokkaan, Jaka Lakovicin.

”Kausi 2019-2020 piti olla kaikkea sitä mistä valmentaja voisi unelmoida: Viiden tähden hotelleja, business-luokassa lentämistä, Bundesliigaa ja Eurocupia. Päivittäin saisi olla tekemisissä Zoran Dragicin ja Killian Hayesin kanssa parketilla ja scoutata Milos Teodosicin ja Petteri Koposen kaltaisia huippupelaajia.”

Ensimmäistä kauttaan päävalmentajana valmentaneen Jaka Lakovicin alaisuudessa Rathiopharm Ulm ei lähtenytkään toivottuun lentoon. Kaudesta muodostui hankala ja äärimmäisen kuluttava. 

”Paineet alkoivat kasaantumaan muutaman tappion myötä. Valmennuksessa ja ennen kaikkea videopalautteissa ruuvia väännettiin aina vain kireämmälle ja kireämmälle. Huomasin, että tämä rooli kuormittaa itseäni niin henkisesti kuin fyysisesti liikaa. Kun keväällä kausi katkesi COVIDin takia, niin ajattelin että nyt olisi hyvä aika katsastaa jotain muita vaihtoehtoja.”

UUSI KOTI LÖYTYY TÜBINGENISTÄ

Myös Ulmin organisaatiossa huomattiin Janssonin väsyminen. Vaikka Ulm ja Tübingen ovat seuroina arkkiviholliset, ovat seurojen pomot hyviä ystäviä keskenään. Pitkäaikainen seurapomo Dr. Thomas Stoll antoi vinkin kilpailijalle Janssonista pitkäjäteisenä valmentajana, joka olisi loistava henkilö rakentamaan Tübingenin uutta nousua.

” Thomas Stoll jakaa Saksassa hyvin paljon mielipiteitä. Hän on äärimmäisen kärkäs persoona. Siitä huolimatta, kaikista maailman ihmisistä, juuri Dr. Stoll joka huomasi, että edustusjoukkueen apuvalmentajuus käy minulle raskaaksi. Tübingenin silloinen GM Robert Wintermantel oli, Ulmin ja Tübingenin viha/rakkaus suhteesta huolimatta, Stollin pitkäaikainen ystävä. Thomas vinkkasi Robertille, että jos he haluavat valmentajan, joka pystyy rakentamaan jotain pysyvää, niin heidän kannattaa palkata minut.” 

Lähtö Ulmista oli äärimmäisen vaikea. Kaupungista oli tullut koti ja työympäristönä Ulm ja ”Orange Campus” veti vertoja mille tahansa muulle Euroopan huippuseuralle. Uusi alku kuitenkin innosti ja vaihtelu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Myös Tübingenin kaupunki sekä fanit saavat kehut Dannyltä. Koripallon osalta Seuraa ei voi verrata Ulmiin, mutta…:

” Tübingen on kaunis kaupunki, korisfanit ovat todella tunteella mukana ja erittäin fanaattisia. Tigers on seurana huomattavasti Ulmia pienempi, joskin yhdeksällä täysipäiväisellä toimistotyöntekijällä ja 3200 ihmistä vetävällä areenalla seura olisi ainakin panostuksiltaan Korisliigan kärkiseuroja.”

Janssonin saapuessa Tübingeniin, oli seura vajonnut kauas takavuosien menestyksestä. Seura oli pudonnut pääsarjasta ProA:han kauden 2018 päätteeksi ja yrittänyt nostaa itseään parin kauden ajan raivoisasti takaisin pääsarjaan. Rahaa oli palanut paljon, mutta nousu oli jäänyt haaveeksi. Päävalmentaja oli näiden kahden kauden aikana vaihtunut neljästi ja seura oli syöksynyt tuuliajolle. Lisäksi Covid-19 oli iskenyt seuraan todella kovaa, vieden suuren osan seuran sponsorituloista. Kesällä 2021 tilanne oli se, ettei ollut varmaa saako seura edes lisenssiä Pro A-tasolle kaudelle 2021-22. Seura läpäisi lopulta tarkan seulan ja sai luvan kilpailla. Samalla päätettiin panostaa seuraan pidemmällä aikavälin tavoittein. 

Danny on palannut valmennuksellisesti siis takaisin siihen mistä lähti Saksassa liikkeelle, perusasioiden äärelle. 

”Ensimmäinen lähtökohta tänne tullessa oli muuttaa seurassa vallitsevaa kulttuuria. Meidän tulee harjoitella paremmin kuin muut sarjan joukkueet. Harjoitusolosuhteita kehitimme huomattavasti viime kaudella, ja se työ jatkuu edelleen. Lisäksi pyrimme rakentamaan kulttuuria oikeaan suuntaan, rekrytoimalla tänne nuoria ja nälkäisiä pelaajia, jotka tulevat oikeasti tekemään töitä, kehittymään, ja elämään urheilijan elämää.”

Dannyn mukaan suunta on varmasti ollut shokeeraava menestykseen ja isolla rahalla kasattuihin joukkueisiin tottuneille faneille ja toimijoille. Suunta on kuitenkin jo nyt näyttänyt mahtinsa. Ensimmäisellä kaudella eurooppalaisen koripalloilun tietoisuuteen nousi Tübingenin kautta muuan Elias Valtonen. Eliaksen onnistuminen Tübingenissä vahvisti varmasti myös Janssonin valitsemaa filosofiaa fanien ja organisaation silmissä.  

”Alkuun varmasti kaikki Tigers fanit olivat shokissa, kun ensimmäinen ulkomaalainen jonka signasin seuraan, oli 21-vuotias, täkäläisille “nevahööd”, suomalainen, joka oli tehnyt edellisellä kaudella Arizona Staten yliopistossa vaivaiset 2.0 pistettä per peli. Vuosi myöhemmin, kun kyseinen pelaaja allekirjoitti ProA:sta suoraan Espanjan pääsarja ACB:hen sopimuksen, alkoi ihmisille syntyä parempi käsitys siitä, mitä me haluamme johdollani seurana tehdä.”

Kaudella 2021-2022 Tübingenin joukkue on entistäkin nuorempi. Kauden alun hurmoksen jälkeen esitykset ovat hieman ailahdelleet. Erinomaista kautta pelaava Tübingen löytyy silti sarjataulukon sijalta 3. Myös pelaajistossas suomalaisedustus on saanut jatkoa. Tällä kaudella Tigersin paidassa pelaa Aatu Kivimäki, joka on ollut yksi koko sarjan parhaista pelaajista pelipaikallaan. 

Juuri pitkän jatkosopimuksen allekirjoittanut Jansson toteaa:

”Aloitimme kauden aivan yläkanttiin voittamalla paljon pelejä. Hetki sitten tuli takkiin kolme matsia ja nyt sitten voitettu viimeiset kolme. Kaikkein tärkeintä on se että meidän tämän vuotinen joukkue on yksi parhaiten harjoittelevista ja mukavimmista joukkueista, mitä olen ikinä valmentanut.”

Kaikesta paistaa läpi miehen tokaisu: ”Elämä on tällä hetkellä kivaa.”

DANNYN TERVEISET PUHULAISILLE

”On ollut ilo seurata, miten seura kehittyy. Ja ennen kaikkea sitä, miten nyt ulkopuolisin silmin valmentajat ammentavat enemmän toisiltaan ja toimivat yhdessä joukkueena. PuHussa on aina ollut valtava määrä kokemusta, tietotaitoa ja osaamista. Se että sitä pystytään hyödyntämään yhdessä, on valtava voimavara!”

Jansson muistuttaa myös tärkeästä seuraa yhdistävästä tekijästä ja toivoo Vantaan Energia Turnauksen palaavan kalentereihin toukokuussa: 

”Toivottavasti Vantaan Energia Turnaus saataisiin tavalla tai toisella raavittua kasaan. Turnaus on seuran jokavuotinen perinne, joka yhdistää toimijoita seurassa ja myös yli seurarajojen.” 

”Oma sydämeni sykkii aina PuHu Junioreille!” Danny päättää.

Tule mukaan PuHu Junioreiden loistavaan valmentajaporukkaan!

PuHu Junioreissa toimii n. 50 valmentajaa, jotka haluavat olla mukana auttamassa nuoria urheilijoita eteenpäin omalla koripalloilijan polullaan. Mukana on lukuisia kovia valmennuksen osaajia sekä eteenpäin pyrkiviä valmentajia, jotka ovat halunneet lähteä PuHu Junioreiden toimintaan erilaisista lähtökohdista. Valmentaminen on palkitsevaa. Seurana haluamme kannustaa valmentajiamme oppimaan ja kouluttautumaan edelleen sekä tukea valmentajien etenemistä valmentajapolullaan kohti omia tavoitteiden saavuttamista. Yhteisöllä on tässä iso merkitys.

PuHu Juniorit haluaa taata, että jokaiselle lahjakkaalle juniorille on laadukas pelaajapolku nuorimpien pallokerhoista alkaen aikuisten kilpasarjoihin asti. Toimiminen valmentajana PuHu:ssa edellyttää, että valmentaja pystyy auttamaan pelaajia, oivaltamaan oman potentiaalinsa ja tekemään yhteistyötä seuran muiden valmentajien kanssa pelaajien eteenpäin viemiseksi. Odotamme valmentajilta halua kehittää itseään ja PuHu Juniorit tarjoaa heille mahdollisuuksia kasvaa myös valmentajapolulla.