14-vuotiaiden tyttöjen BBBL-sarja alkoi PuHu:n osalta viime viikolla ensimmäisellä osaturnauksella. PuHu Juniorit sijoittui turnauksessa upeasti kolmanneksi. Matka tarjosi kivoja kokemuksia ja kehittäviä kansainvälisiä pelejä.

Torstai 24.9 aamulla kello 7.45 tapasimme Helsinki-Vantaan lentokentällä terminaali 2 edessä valmiina lähtemään kohti Riikaa. Matkaan kohti Best Baltic Basketball League turnausta lähti 10 pelaajaa, 2 valmentajaa sekä joukkueenjohtaja. Matkaan lähdettiin iloisin ja avarin mielin. Lentokentällä kaikki sujui moitteettomasti, vaikkakin maskipakko tuotti osalle hankaluuksia. 

Noin 10.30 lentokoneemme laskeutui Riikan lentokentälle ja koska meillä oli vain käsimatkatavaroita, pääsimme nopeasti ulos kentältä odottamaan busseja. Nopeasti hotellin pikkubussit tulivat hakemaan meitä ja veivät meidät hotellille majoittautumaan. 

Torstaina meillä ei vielä ollut pelejä, joten lounaan jälkeen kello 13 aikoihin kävelimme muutaman kilometrin päähän isolle puistoalueelle viettämään lämmintä syyspäivää. Ja jotta päivä ei kävisi pitkäksi, oli valmentajat ja jojo keksinyt tytöille kilpailuja! Ensimmäisenä kilpailuna oli valokuva kilpailu, jossa tytöt olivat pareittain ja ottivat erilaisten ohjeiden mukaan kuvia puhelimilla. Välillä piti kiivetä mahdollisimman korkealle kuvaamaan, välillä etsittiin mahdollisimman paljon saman värisiä asioita yhteen kuvaan ja muunmuassa tytöt joutuivat käyttää luovuutta ja mielikuvitusta kuvissa. 

Toinen kilpailu oli tietovisa, jossa oli sama pari kuin kuvakisassakin, eli kaveri jonka kanssa jakoi hotellihuoneen. Tietovisassa visailtiin ja pohdittiin muunmuassa: joukkueen vanhinta- ja nuorinta pelaajaa, Lauri Markkasen syliväliä, pussihukkien perustamisvuotta ja Latvialaisia kaupunkeja. Illalla Henna valkulla olikin puuhaa, kun letitti 7 tytölle aamua varten kisaletit. 

Perjantaina 9.00 aamulla päästinkin sitten tositoimiin, jossa meidän u14 tytöt kohtasivat Valmieran joukkueen, jolle oltiin helmikuussa bbbl- turnauksessa hävitty 30 pisteellä. Luvassa oli siis tiukka taistelu. Huomasi että oli turnauksen eka peli ja tyttöjä vähän jännitti, mutta hyvän tsempin jälkeen turnaus avattiin niukalla tappiolla (33-41). Myöhemmin lounaan, hotellihengailun ja palaverin jälkeen kello 15.00 päästiin taas pelaamaan. Vastassa oli kaikille tuntematon Jaunpils, ja edes valmentajilla ei ollut mitään tietoa että kuinka kova vastus on vastassa, mutta tytöt eivät siitä välittäneet vaan lähtivät tsemppaamaan ja pelaamaan voitosta. Turnaus jännitys oli kokonaan unohdettu ja kentällä sekä vaihtopenkillä näkyi 10 iloista pelaajaa jotka halusivat voittoa enemmän kuin vastustaja. Peli päättyikin PuHun voittoon 73-27. Iloinen meininki jatkui aina iltaan asti ja tytöillä oli todella isot hymyt huulilla kun illalliseksi tarjoilia toi kanaa ja ranskalaisia.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme pelipaikalle, ja ennen peliä harjoiteltiin ulkokentällä päätyraja kuviota ja sisäpelaajan puolustamista, koska tiedossa oli todella pitkä joukkue. Ridzenen tytöt olivat pitkiä, nopeita ja todella urheilullisia, ja jo ennen peliä tiedostimme että nyt on turnauksen kovin vastustaja vastassa. Alussa unohdettiin suunnilleen että mitä koripallo on, mutta pikkuhiljaa päästiin mukaan peliin, ja loppujen lopuksi tsempattiinkin todella hyvin, vaikka peli päättyi vastustajan voittoon 20-46. Pelin jälkeen susijengistäkin tuttu Alexander Madsen (joka pelaa ammattilaisena korista Latviassa) tuli moikkaamaan meitä, sekä ottamaan yhteiskuvia ja vastailemaan moniin kysymyksiin. 

Lähempänä illan peliä pidimme pelaajien kanssa palaverin, jossa käytiin läpi että seuraava peli on pakko voittaa jos halutaan päästä pronssiotteluun taistelemaan. Vastassa oli illalla 18.00 alkavassa ottelussa VEF Kraukla, jolle oltiin hävitty 1 pisteellä helmikuun bbbl turnauksessa. Tytöt olivat valmiina taistelemaan voitosta alusta asti, vaikkakin 2 ensimmäistä erää olivat tasaiset. 3 erässä alettiin repiä eroa suuremmaksi ja juoksemaan entistä kovempaa, samalla kun vastustajien jalat alkoivat painaa ja liikkumaan hitaammin. Voitto irtosi lukemin 52-21 ja tiedossa oli seuraavana aamuna pronssiottelu.

Sunnuntai aamuna oli huomattavissa pientä jännistystä joka tytöillä näkyi paikoittain sekoilemisella ja hulluttelulla. 10.30 tuomari heitti pallon ilmaan ja minuutti myöhemmin taululla oli 0-8 tulos vastustajalle Tukumsille (jolle oltiin hävitty helmikuussa 9 pisteellä). Valmentaja Katja reagoi aikalisällä, muutama asia sumplittiin ja seuraavaksi kentällä nähtiinkin tuttu juokseva ja tsemppaava puhun joukkue, joka kuroi eron kiinni ja meni ohi nopeilla hyökkäyksillä. Muutama pelaaja erottui edukseen kentällä ja hienojen levypallojen, aktiivisten pallon riistojen ja hienojen haastojen ansioista peli päättyi PuHun voittoon 49-28. Pronssimitalit ja pokaali matkasi siis Suomeen! Vaikka valmennus olisi voinut palkita monta pelaajaa joukkueen sisäisellä MVP palkinnolla, pokasi pystin tästä turnauksesta Saana Mäntynen. Mitalien jaon jälkeen sai meidän kapteeni Minja Immonen hakea järjestäjältä pokaalin ja sen jälkeen oli suomalaisilla isot hymyt huulilla ja iloisia kiljahduksiakin kuului sekä tyttöjen että valkkujen suusta.

Koska lento lähti vasta 23.30, oli meillä 9 tuntia aikaa vielä hengailla Riikassa ja vietettiinkin 4 niistä paikallisessa luonto puistossa, jossa tytöt herkuttelivat ja kuvailivat muunmuassa tiktok- tansseja ja muutamat letitkin ehdittiin taas letittää. Hotellille päästyämme jojo ja valkut hakivat mitaliruoat hesburgeristä ja niitä nautittiin hyvällä omallatunnolla, vaikkakin Latviassa oli tyttöjen sanoin: yllättävän hyvää ruokaa.

Kello 21.00 bussit veivät meidät lentokentälle, 23.30 lentomme lähti Suomeen ja 1.00 aikoihin kaikki pelaajat olivat ulos lentokentältä ja väsyneinä mutta onnellisina matkalla kotiin nukkumaan vanhempien kyydeillä.

Turnaus oli järjestetty todella hyvin korona olosuhteet huomioiden! Hotellissa meidän lisäksi 1 laytvialainen joukkue ja muutama muu asukas. Ruokailut ja aamupalat oli hoidettu siten että samaan aikaan meidän lisäksi ei ollut muita syömässä. Myös pelipaikalla huolehdittiin että edelliset joukkueet menivät ulos eri ovesta kun mistä uudet joukkueet tulivat salin tyhjennyttyä sisään. Ovella oli paikallinen tohtori mittaamassa kaikkien kuumeen ennen saliin päästämistä. Tohtori vain ei ymmärtänyt mitään muuta kuin Latviaa ja Saksaa joten se tuotti meidän kommunikoinnille välillä vaikeuksia, mutta tapaturmista ja haavereista selvittiin valkkujen paikkaustaitojen ja elekielen( sekä googlen kuvahaun & kääntäjän) avulla😊.

Mukana Latviassa oli:

Valkut: Henna ja Katja

Jojo: Mira (joka helpotti valkkujen ja pelaajien matkaa todella paljon vastailemalla tyhmiinkin kysymyksiin ja huolehti että aina oli juomavettä saatavilla🤩)

Pelaajat: #1 Maya Filatkin, #2 Juliana Filatkin, #3 Sofia Lilja, #7 Saana Mäntynen, #8 Jessi Nenonen, #9 Bettina Siebenberg, #14 Henriikka Jokilahti, #21 Sara Laakkonen, #39 Aino Koskela ja #45 Minja Immonen