PuHussa pelaa satoja junioreita. Monet heistä kasvavat kiinteäksi osaksi PuHu-perhettä jo hyvin nuorena. Yksi tällainen on nykyisin 16-vuotiaiden tyttöjen joukkueessa pelaava Melisa Heino, joka kertoo oman tarinansa näin:

Ensimmäinen silmäys koripalloon alkoi, kun katselin isoveljeni treenejä. Olin tuolloin 5-vuotias ja harrastin balettia. Ennen koripallon aloittamista olin kokeillut monia eri lajeja mm. telinevoimistelua, luistelua ja tanssia. Vuonna 2009 koripallon löydettyäni muut lajit unohtuivat heti. Ensimmäiset treenini harjoittelin poikien kanssa ja treeneissä parasta oli ’Kuka pelkää pussihukkaa?’ -leikki. Koris-intoni on siitä päivästä lähtien ollut huipussaan. Kaikki koriksessa on kivaa, jopa kentän moppaaminen!

Olen aina pelannut Puhussa ja nykyään pelaan Puhun B-tytöissä. Kuitenkin pari viime kautta on mennyt loukkaantumisten parissa, enkä ole päässyt kunnolla pelaamaan.  Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen paikkani ovat melkein kunnossa teippien avulla! Kouluani käyn 9-luokkalaisena PHYKissä, jossa saan omien normaalien treenien lisäksi aamutreenejä. Oman pelaamiseni rinnalla, olen toiminut partnerina Sisu Junnuissa ja aloittanut erotuomaroinnin.

Tällä hetkellä olen TETissä Puhun toimistolla ja olen päässyt laminoimaan ja leikkaamaan, sekä auttamaan muiden hommien kanssa. Tiistaina pääsin apuvalmentajaksi nuorempien tyttöjen treeneihin, ja pääsen torstaina taas apuvalmentajaksi kaksiin treeneihin + lauantaina pallokerhoon. TET on ollut kiva, ja olen iloinen, että olen päässyt auttamaan.

Puhu on ollut junnusta asti minulle kuin korisperhe. Olen päässyt tutustumaan uusiin jengikavereihin, valmentajat ovat hyviä ja osaavat hommansa. Kiitokset kuskaaville vanhemmille, jojoille ja koko Puhu-perheelle. Ei musta tainnut sittenkään tulla ’balettitanssija-Mellua’, muiden onneksi!